When my camera was still working

Mä en todella tiedä, johtuuko elektroniikkalaitteiden hajoaminen siitä, että olen nainen. Jokatapauksessa mä olen aivan haka hajoittamaan niitä. Tällä hetkellä ostettavien listalla on uusi kamera (vanhasta hajosi eilen näyttö) ja uusi puhelin (se on ollut rikki jo luoja ties kuinka kauan). Mä jopa tiedän melkein, mitä haluaisin, mutta melkein tiedän myös sen, että tietyistä pienistä syistä, joita myös kouluksi kutsutaan, mulla ei ole juuri nyt ihan hirveän suuri budjetti.

Muttamutta, ostin tuossa taannoin kivoja vaatteita, joista mulla tosiaan oli tarkoitus postata tänne kuvia. Saatte nauttia rakastettavan hyvästä kuvanlaadusta. Tiedättekö, en tykkää yhtään kameroista, jotka liikavalottavat kuvat, ja joissa ei ole mitään säätöjä, joilla sitä valotusaikaa saisi muutettua.
Paitajuttu ja mekkoasia. Tuosta paidasta nyt ei saa paskaakaan selvää, mutta jokatapauksessa on musta kangas t-paita, jossa on napit olkapään kohdalla ja huge rusetti kaulassa. Tykkään siitä, vaikka se ei nyt ollut ihan juuri sitä, mitä käytän. Jokatapauksessa se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Sitten tuo mekkoasia. Ah, ihana mummomalli, jossa on napit koko matkan alas asti. Rakastuin siihen suunnilleen sillä hetkellä, kun näin sen.

Liiviasia, joka on aika epämääräisen värinen tuossa kuvassa. Sen pitäisi olla luonnovalkoinen. Mutta tuo on jotain, mitä olen hakenut about kauan. Nyt sain sen! Lämpötilasta (okei, jotain +15) huolimatta, olen kiitänyt tuo päällä pitkin maita ja mantuja. En raaski jättää sitä enää kotiin, koska tuo on aivan mielettömän ihana vaate. Ja lämmin! Ja löysä! Ainut miinus on, ettei siinä ole taskuja. Olen sellainen kassialma, että mukana pitäisi olla about 10 kassia, niin ehkä kamat mahtuisi - vaihtoehtona on isot taskut.

Epämääräisiä paitoja. Yksi valkoinen talonpoikaispaita, johon rakastuin heti, kun se sattui käteen. Yksi luonnonvalkoinen röyhelöhorhelö kauluspaita, jota rakastan suunnattomasti. Ja yksi huge valkoinen t-paita, joka olikin aika epic fail, mutta josta keksin tehdä mekon.



Villapaita! Löysin siis villapaidan, jota jopa minä, villaa suuresti kammoava ihminen, suostun käyttämään. Röyhelöt on suuri rakkauteni tällä hetkellä, kuten myös pitsikuvio.

Mekkoasia, josta mulle tuli mieleen Sinkkuelämää jostain syystä. Mä en todella tiedä, onko tuo kovinkaan kätevä näin syksyä vasten ostettuna, mutta tykkään tuosta. Sovellan sitä johonkin ja varmasti myös käytän.

Tavoitteena on tällähetkellä, että saisin mahdollisimman paljon käytännöllisiä vaatteita haalituksi joulukuuhun mennessä. 15 päivää Japanissa omin avuin tietää nimittäin, että mun pitää viedä vaatteita pesuun, enkä tosiaan raahaa niitä sinne joka päivä. Siispä kangaspaidat ja villatakit on aika ihmisystävällinen vaihtoehto. Joskin tietäen itseni, rakastan viritellä päälleni kaikkea outoa, joten varmastikin raahaan mukaani taas vaatteita, joiden käytännöllisyys on aika 6-0. Mutta ei se mitään haittaa, minäpä ne sinne raahaan ja minäpä niitä käytän.

Huomenna alkaa koulu! Luoja, olen jo lähes unohtanut, mitä sellainen on. Kolme vuotta nuorempien kanssa opiskelemaan lukioon. Mietin tosissaan, miten tulen taas menestymään, mutta pakko se kai on menestyä, koska en todellakaan aio enää vaihtaa koulua. Valkoinen kotsa mulle, kiitos. Eikä se ole kuin kolme vuotta yleistä aivojen piinaamista lukemisella ymsyms. Selviän kyllä.

Olen melkeinpä kateellinen, kun kaverit lähtevät vaihto-oppilaiksi. Haluaisin itsekin kymmeneksi kuukaudeksi jonnekin kauaspoishus. Ehkä Australia olisi kiva? Tai Jenkkilä. Tai Japani? Kaksi on lähdössä Japaniin, ja minä koen kateudesta vihreäksi muuttumista.

Tällainen puhelin mulle, kiitos!