perjantaina, tammikuuta 30

Standard pink number


Päivän asu vielä ja ah niin kaunis meikitön naamani ♥

Pitkä villapaita - Liz Lisa
Pipo - joku random kauppa Japanissa
Kaulakoru - Juicy couture
Sukkikset - H&M
Toppi - GT

Nails !

Koska olen taas vähän kiireinen, niin esittelen nyt vain pikapikaa kynnet, jotka tekaisin tänään istuskellessani Even luona kahvipöydässä.

Eli koko homma on yksinkertainen, tarvitset:

- Aluslakkaa
- Metallisininen kynsilakka
- Kirkasta kynsilakkaa
- Valkoista helmiäislakkaa
- Pensselin tms.
- Päällyslakka

( ignooratkaa huonossa kunnossa olevat kynsinauhat ja lyhyet kynnet, otin rakennekynnet pois ja tässä lopputulos

1# Poista vanhat lakat, viilaa ja lakkaa aluslakalla - anna kuivua

2# Vetele päälle muutama kerros metallisinistä ja anna kuivua hyvin, muuten se kärsii kun laittelee hileitä

3# Vetäise kynnen halki kirkkaalla lakalla tuollainen raita ja tuputtele siihen sinistä hilettä pienellä siveltimellä (myös sellainen luomivärijuttu on hyvä) ja huom! yksi kynsi kerrallaan tai lakka ehtii kuivumaan

4# Lakkaa valkoisella helmiäislakalla tuo ylös jäävä sininen osio - se ei tässä kuvassa näy, mutta valossa sitten "hohtelee" silleen kivasti

5# Vetele päälle päällyslakat ja anna koko homman kuivua hyvin

Helppoa, eikö?
Nyt menen parantelemaan migreeniä.

♥ Maria

keskiviikkona, tammikuuta 28

Treasurebox

Pahoittelen nyt tätä parin päivän päivitystaukoa. Mood on ollut aika alamaissa ja sain vasta nyt kasattua itseni jotenkin. Skarpatkaa mua, rakkaat leidit, olen saikkarilla hiihtolomaan asti ja sen jälkeen pitäisi taas pystyä motivoitumaan tästä stressipesäkkeestä eteenpäin!

Sitten pääsemme päivän asuun! Mä olen tällä viikolla ollut yllättävän shoppailuinnottomalla tuulella, sillä kevätmuoti ei inspiroi mua sitten mitenkään! Mä en tiedä mikä siinä on, ettei sifonki ja pastellivärit vain oikein ole lähellä mun sydäntä - sen sijaan tämän kevään hius- ja meikkimuoti on sulattanut sydämeni. Mutta niin, se päivän asu - hairahduin taas selittelemään jotain omiani, kun piti keskittyä vaatteisiin.



Tunika - Vila
Farkkuleggarit - Pieces
Takki - Vero Moda
Saappaat - ... en tiedä?
Laukku - Vivienne Westwood

Olin suhteellisen tylsän näköinen tänään, mutta annan itselleni anteeksi sen - mä skarppaan kun tästä taas ihmisten ilmoilla alan hengailemaan ( huomenna) ja ensi tai seuraavalla viikolla onkin sitten shoppailukierroksen paikka, kun menen Hennan luokse. Spirit Storessa on pakko käydä! Ja tarvitsisin pari megakivaa hupparia - osaako kukaan sanoa, onko jossakin ollut sellaisia pään yli vedettäviä huppareita, missä olis joku kiva printti edessä? Spirit, GT, Element tms. vinkkejä otetaan vastaan.

Hmm, mulla oli jotain juttuja, mitä meinasin tässä tehdä, mut jotenkin hommat on vähän levähtäneet taas käsiin ja en ole jaksanut hommailla mitään kummempia. Se laukkupostauskin olisi tuossa tekemättä - samoin make up-tutorial, mutta laiskuus ja muiden hommien paljous vaivaavat, saatte kyllä ne! Laukkupostin uskallan jo luvata ensi viikoksi.

Mitäs sanoisitte, jos leikkaisin polkkatukan?

Style vasen reuna:


Sit se ois kyl heihei clip-onit.

♥ Maria

maanantaina, tammikuuta 26

En keksi mitään

Dataan nyt sitten Tatun koneella, kun se lähti käväisemään kaupungilla. Selaisin tuossa uutta egg'iä ja mietin, et mitä pitäisi hankkia. Musta karvabolero ja farkkuleggarit sekä revitty farkkumini on jo. Tarvitsisin siis vain engineer-buutsit - osaako kukaan sanoa, saako niitä Suomesta vai joudunko kiroamaan itseäni, kun en Japanista niitä ostanut?

Viikonloppuna piti ottaa kamalasti kuvia, mut arvatkaa muistinko? tai pikemminkin: viitsinkö? en tiettykään, mut ehkä tänään teen jonkun randomin jutun ja otan valokuvia, kun sain miehekkeen lähtemään mukaan IKEAan ja Myllyyn. Tarvitsisin vähän uusia kynsijuttuja, jos vaikka tilillä olisi rahaakin nyt :D

Illalla saatte kunnon tekstin sitten jostain - tai huomenna! Kunhan vain saan itseäni niskasta kiinni ja sitä rataa.

Hmm. LM.C on kahden viikon kuluttua! Kaikkeen mutkin ylipuhutaan, vaikken edes ko. bändiä kuuntele, mutta haluan verrata keikkaa Over the Edgen keikkaan, jossa LM.C tosiaan myös esiintyi. Sen jälkeen on Deathstars!

Olisko jollain jotain kivoja ideoita kynsien lakkaamiseen?

perjantaina, tammikuuta 23

Live for sugar!

Multa on pyydetty lisää kuvia päivän asuista, joten yritin nyt sitten parhaani mukaan napata pari kuvaa ennen kuin menin ovesta ulos





Ai tätä kauneutta.
Farkkuleggarit - Pieces/ ONLY
Lirttivillatakki - Japanista
Musta t-paita - H&M
Laukku - Friis & Company

Ja kipeänä on ihan okei sensuroida naama.

Nyt menen vittuuntumaan levinneisiin kynsilakkoihin ja siihen, et saan tehdä koko homman uusiksi. Vittu - noin niin kuin suoraan sanottuna. Mun leopardikynnet kusi, kun tuo kynä oli vielä märkää ja lopputulos on... levinnyt. Harmittaa silleen snadisti.

Lisäksi tekee mieli vähän vinkua siitä, että mikä ihmeen tarve ihmisillä on kommentoida tähän blogiin, jos asia on vain tahallinen vittuilu? no, onneksi kommentit saa itse valvottua :3

Kynsiä lakkaamaan siis~ En varmaan ennen maanantaita ainakaan päivitä, kun olen poikaystävän luona, mutta silloin taas sitten~

3000 +

torstaina, tammikuuta 22

Over over over the Edge

Onpahan taas ollut hieman hektiset viime päivät ja siinä sivussa sairastuttu influenssaan. Into päivittämiseen on siksi ollut vähän poissa, kun en jaksa ottaa kameraa käteen ja kuvata uusia ostoksiani. Kävin tosiaan viimeisissä alennusmyynneissä ja löysin kaikkea kivaa, mutta oli sitten kaikkea uuttakin jo, mitä en vain voinut jättää kauppaan.
Esittelen siis uuden mekon, hameen ja parit kivat t-paidat tässä, kunhan saan vain itseni sängystä ylös ja tämä päänsärky päättää lopettaa olemassaolonsa.

Mutta, olen katsonut yhden aivan ihanan j-doraman: Hanazakari no Kimitachi e, tästä voin kiittää so [fucking] specialin Anskua! Olin ihan koukkuuntunut pari päivää ja eilen katsoin viimeisen jakson. Ah, Sano ja Nanba-senpai. ♥
Kertokaa, katsooko kukaan teistä j-doramaa? Mistä sitä katsotte ja mikä on suosikkisarjanne?

Sitten, multa kyseltiin keikoista, joilla olin uutena vuotena. Voisin kertoa teille niistä nyt, kun en oikein tyylin saralla ole tänään niin fiksaatioitunut. So, Over the Edge @ C.C. Lemon Hall 31.12.

Ensimmäisenä on sanottava, että mä kuvittelin C.C. Lemon Hallin huomattavaksi suuremmaksi keikkapaikaksi, kuin mitä se on. Siinä on siis aula, jossa myyntipöydät olivat sekä sali, jossa on se alataso ja parvi. Itselläni oli sikäli aika hyvä tuuri, olin ihan keskellä ja 13 rivissä, joten lava oli todella lähellä ja näin aivan kaiken!
Overiin tosiaan lähdettiin katsomaan Vidollia - noin pääasiassa, itselläni sitten olivat vielä Sadie ja 12012, jotka halusin ehdottomasti nähdä.
12012 oli koko tapahtuman avausbändi ja olin aika ekstaasissa, kun intro alkoi ja pojat astelivat lavalle. Eka biisi oli Cyclone (itkin melkein, oma suosikkini ko. bändiltä) ja kiitos koko kuuden biisin setin, niska ei oikein tykännyt - eikä vieressä istunut hieman leveähkö naisihminen. Mua harmittaa edelleen, että en tajunnut kirjoittaa missään vaiheessa settilistoja ylös, joten en tosiaan muista biiseistä missä järjestyksessä menivät tai mitä edes soittivat.
12012 jälkeen katsastettiin heidi. ja oli pakko todeta, että hemmetti, se bändihän soittaa livenä ihan mielettömän hyvin! Rakastuin ihan täysin siihen!
Välillä käytiin sitten bogoilemassa siellä aulan puolella ja kun tulin vessasta, niin aika kirjaimellisesti kävelin heidin. vokalistia päin - hämmensi hiukan ja en edes siinä tilanteessa tajunnut, että kuka se oli. >D Myöhemmin sitten todettiin, että ai kato heidi. käveli vastaan. Eroa suomalaiseen keikkakulttuuriin on tässä, ettei kukaan noteeranut koko hommaa - Suomessa kun muutama ernutyttö olisi nosebleedannut Tavastian/ Glorian lattialle ja kiljunut kiduksensa ulos.

Vidoll taisi olla viides bändi, joka soitti? Eniveis, mä en tiedä... oli ihan mieletöntä nähdä oma suosikkibändinsä lavalla, mutta olenkohan mä huono fani, kun en saanut kamalaa kohtausta siitä? toki olin ihan ekstaaseissa Terosta (rumpali), mutten tosiaan saanut mitään hirveää kohtausta toisin kuin odotin. Kuitenkin Maimu livenä oli aivan ihana, paljon parempi kuin mitä se on ollut levyllä, mutta omalla tavallaan Vidollin lavaesiintymisestä puuttui jotain? vai olenko mä vain ihminen, joka saa suuremmat kiksit rockbändeistä kuin VK:sta?

Sitten Sadie... jännä homma, että tämä bändi oikeasti aiheutti mulle melkeinpä itkut. Ice Romancerin alkaessa soimaan, oli oikeasti todella lähellä, etten tirauttanut muutamaa kyyneltä. Koko Sadie oli niin toimiva lavalla, mä en keksinyt mitään, mitä niiden esiintymisestä olisi jäänyt puuttumaan. Tsurugi oli ihana. Mao oli ihana. Oli tosi jännää nähdä kaksi omista idoleista seisomassa vain reilun 10 metrin päässä itsestä! Ihan mieletön tunne.

Loppujen lopuksi koko tapahtuma oli ihana. Mä arvostan japanilaista yleisöä siitä, kuinka rauhallisesti ne ottaa siellä - kukaan ei tunge, töni, potki tai mulkoile vihaisesti. Lisäksi ne penkit, ah! Oli ihanaa istua niiden bändien keikat, joista ei itse pahemmin perustanut. Koska 14 bändiä yhdessä illassa on kuitenkin aika paljon. :)

Loppuun teille vähän musiikkia Sadielta ja Vidollilta.



Sadie - Ice Romancer



Vidoll - Maimu

♥ Maria

sunnuntaina, tammikuuta 18

It's saturday night

Tiedättekö mitä? saan vasta vanhat postaukset Japanista tehtyä ja olen jo lähdössä uudelleen. 2.6. on lähtö Tokioon kavereiden kanssa ja voin sanoa, ettei yhtään harmita, vaikka olenkin nyt 3000 euron veloissa - opintolaina on kiva kaveri, sillä maksetaan vuokratkin <3 Mutta ei siitä sen enempää, tänään mä kerron teille Tokiosta noin yleisesti, et mitkä oli fiilikset. En tee matkaraporttia, mun aivotoiminta ei riittäisi siihen, mut kerron teille... mitä tulee mieleen.

Koti. Noin ensimmäisenä päivänä saapumisen jälkeen. Noi tatamihuoneet vei mun sydämeni aivan täysin, koska... mun mielestä oli ihanaa aamulla vetää toi ikkuna auki, katsoa kadulle ja meikata siinä samalla. Sit juoda just jotain Liptonin purkkiteetä ja vaan nauttia siitä fiiliksestä, mikä oli joka aamu, kun heräsin Tokiossa. Mulle tulee ikävä niitä aamuja. Oli ihanaa, kun aurinko paistoi ja oli valoisaa. Ihan eri fiilis, kuin Suomessa.

Omotesando. Ja siis pieni tyttö meni päästään pyörälle nähdessään Chanelin, Bvlgarin jne. vierekkäin ja ne ihmiset! Yksi asia mitä mulla tulee ikävä, on ihmisten tyylitaju ja se, miten rauhallisilta ne näyttää. Tänään ollessani kaupungilla kiinnitin huomiota siihen, miten paljon tyylitajuttomampia ihmisiä Suomesta löytyy ja ihmiset tuntuvat suurimman osan ajasta olevan kamalan ärtyneitä. Se vaivaton fiilis, joka tuolla vallitsi, on varmaan yksi niistä numero ykkösistä, joita tulee ikävä ja vie taas aikaa tottua siihen, että Suomessa vaan asiat on vähän toisin joidenkin asioiden kohdalta.
Eikä tässä tosiaan ole kyse siitä, että tekisin Tokiosta unelmakaupunkia ja Japanista unelmamaata, olen vain sitä mieltä, että joiltakin osin asiat siellä sujuu paljon paremmin kuin Suomessa. Muoti on yksi näistä asioista.

Asakusabashi ja sen randomit pikkukadut olivat rakkautta. Asuttiin siis tuolla alueella, n. 3 minuutin junamatkan päässä Akihabarasta. Vaikka toi alue ei ollut niin eläväistä kuin monet muut, niin tuolla oli tosi helppo asua ja olla - kauppa oli lähellä, samoin leipomo ja mäkki, eikä juna-asemalle kävellyt kuin viitisen minuuttia hostellilta.
Tuolla kaduilla oli ihana aamulla kävellä ja katsella kun pojat käveli kouluun - meidän lähellä oli koulu - ja pukumiehet fillaroi/ käveli isommalla porukalla kohti asemaa. Noi kadut oli aamulla tosi eläväisiä, mut kuitenkaan siellä ei tullut sellainen ruuhkaärtymys, joka Suomessa iskee tosi usein.

Shibuya. Kaikkea siinä kaupunginosassa tulee ikävä; kauppoja, ihmisiä, tunnelmaa. Se, miltä Shibuya näytti illalla, oli jotain ihan uskomatonta. Oli ihanaa seistä tuossa risteyksen vierellä ja katsoa, kun ihmiset vaan menee ohi. Tai vaihtoehtoisesti Shibuya 109 (2) tokassa kerroksessa olevassa kahvilassa, josta näki hyvin ihmisiä. Oli aivan mahtavaa.

Akihabara. Kokonaisuudessaan tuo paikka oli aika miesten mekka - ihan jo senkin takia, että suurimmaksi osaksi siellä liikkuva porukka on miehiä. Oli hassua saada osakseen niin paljon tuijotusta, kun meni tsiigailemaan läppäreitä johonkin elektroniikkakauppaan - tai vaihtoehtoisesti jotain hiustenkihartimia jne. Se oli oikeasti hassua. :D

Harajuku. Paikka, jota mä jäin kaipaamaan varmaan eniten, ja jossa mä olisin voinut viettää vielä paljon enemmän aikaa vain, koska tuolla oli ihanan kodikasta kaikesta siitä ruuhkasta ja ryysiksestä huolimatta. PS. Harajukun Purikura-paikkaa jäi ikävä. ♥

Kokonaisuudessaan siis Japanista jäi hyvä mielikuva - aika erilainen, kuin mitä se alkujaan oli. Tokio on suurkaupunki, joka tuntuu pieneltä. Missään vaiheessa mulla ei ollut olo, että siellä asuu 33 miljoonaa ihmistä. Ja käsitys, joka monella ernulla on näiden lähtiessä Japaniin, naurattaa mua melko suuresti. Koska kuten joku HC-punk täällä, on j-rock siellä underground, ei mikään iso juttu, jota toitotetaan joka paikassa. Kuten yksi tyttö meille sanoi: "Kannattaa etsiä erinäköisiä ihmisiä, jos haluaa löytää sinne." Etsittiin silloin Like an Edisonia Shinjukusta ja oltiin totaalisen out.
Ihmisten tyylikkyys siellä oli ihana asia ja se, miten ne vaatteet siellä kannettii. Kun täällä tyttö menee piikkikoroissa ja minihameessa, sanotaan ihan liian helposti "huora" - siellä mä näin ko. asuyhdistelmään pukeutuneita tyttöjä joka päivä ja omissa silmissäni ne oli tyylikkäitä. Kaikki taitaa loppujen lopuksi olla kiinni siitä, miten ihminen asunsa kantaa, eikö vain?
Lisäksi Tokion streetstylien kirjo on jotain, jota ei voi kuin ihailla. Mä olen niin kateellinen siitä, miten siellä osataan pukeutua ja miten se saadaan näyttämään hyvältä. Ne miehetkin - suomalainen kaksilahkeisten kasti kalpenee alta aikayksikön, kun rinnalle lätkäistään japanilaisia miehiä. Eurooppalainen ja aasialainen katumuoti eroaa toisistaan kuin yö päivästä - molemmissa on puolensa, mutta se uutuudenviehätys tuolla sai mut hehkuttamaan sitä.
Asenteet. Ihmisten vaivattomuus ja se rento, mutta kuitenkin kiireinen tunnelma olivat jotain, johon kesti tottua. Suomessa on tottunut junissa ja busseissa töniviin, kiukkuisen näköisiin ihmisiin. Japanissa siitä ei ollut tietoakaan, ruuhkajunassa oltiin sulassa sovussa ja pilkittiin oikealle pysäkille asti - miksi suomalaiset tuntuvat aina vain ärtyvän kun on bussissa ahdasta? ja miksi se laukku täytyy pistää siihen viereiselle penkille niin, ettei kukaan muu pääse istumaan?

Mitään pahaa sanottavaa mulle ei jäänyt. Tokio on kaupunki, johon oli helppo kotiutua, mutta jossa en kuitenkaan pysyvästi haluaisi asua. Se on eksoottinen paikka, jonne haluan aina uudestaan, mutta haluan sen pysyvän sellaisena - en halua tehdä siitä kotia ja itsestäänselvyyttä.

Keikasta myöhemmin~ Nyt kello on liikaa :)

♥ Maria

perjantaina, tammikuuta 16

Materialismionnellisuus part 3

Tänään mä sitten kuvasin sitä j-rock kamaa, mitä ostin, lukuunottamatta jo aiemmassa postauksessa olleita tavaroita. Loppupeleissä sitä kamaa ei ihan tosissaan ollut niin paljon, kuin mä luulin, mutta ihan tarpeeksi kuitenkin (ottaen huomioon sen, kuinka paljon ylipainoa laukussa oli).

Levyjä ♥ Kiitos tuon hopeakantisen Sadien, köyhdyin aivan törkeitä summia, koska se on first press, mutta kyllä mä olen siitä ihan iloinenkin. Kokoelmat on aina pop. Harmittaa, kun 12012 ostaminen jäi Shine -singleen, kun rahat loppuivat viimeisinä päivinä ja oli mietittävä, että milläs sitä nyt sitten söisi.

Lehtiä! Joiden etsiminen oli aika työn ja tuskan takana, mutta sitten Closet Childin löydyttä näitäkin alkoi tarttua mukaan (vanhat lehdet maksoivat vain 200 jeniä). Hassua, mutta näistä varmaan tuli eniten painoa laukkuun - ja kyllä, näitä on enemmänkin, mutten viitsinyt lähteä raastamaan niitä tuolta huolella siivotusta hyllystä. :3

Ja sitten jotain, mistä en oikein vieläkään tiedä, tykkäänkö. Pianissimo Ulta Lights siis on tupakkaa, joka ei kuitenkaan maistu tupakalta. Mentolilta kyllä, mutta tupakalta - ei. Mä mietin, että kannattaako savustaa itseään ollenkaan, kun maku on niin mieto, mutta oli pakko kokeilla, kun yksi suosikkivokalisteistani polttaa ko. merkkiä.
Ja sitten toi hassu purkka, mikä oli söpössä paketissa. Se maistuu ihan tosi oudolle, jollekin kukkasille tms. ja mä en nyt ihan tiedä, tykkäänkö siitä, vaikka syönkin sitä koko ajan. Se vaan maistuu niin käsittämättömän keinotekoiselle. :D

Japanintuliaiset on aika tarkkaan tässä - myöhemmin sitten kuvaan pesussa olleet vaatteet. Viikonlopun aikana postaan ihan yleisiä kuvia sitten tänne ja ensi viikolla otan työn alle laukkupostauksen.

Mutta nyt kysyisin: Mistä haluaisitte juttua tänne?

♥ Maria

torstaina, tammikuuta 15

Materialismionnellisuus part 2

Pahoitteluni, että eilinen postaus jäi tekemättä. Sain hieman ikäviä uutisia koskien faijan työpaikkaa ja fiilis oli huolestuneen vittuuntunut koko loppupäivän, enkä oikein saanut mitään aikaiseksi. Mutta eiköhän tässä selvitä! Pistin itsekin taas työhakuja päälle ja lähettelin lomakkeita sen verran, kuin ehdin. Ehkä palaan jälleen Hesen kassalle. :)

Yksi uusi tilaaja! Hei olen aika ylpeä itsestäni, koska tuo lukumäärä jämähti 11 moneksi viikoksi. (ps. uudet lukijat on pop ;>)

Eniveis, tänään postaan kuvia kengistä!

Feikki uggit nauhoilla. Nuo on aivan megaihanat jalassa ja varmaan kärkien kuluneisuusasteesta näkyy, että niitä tuli jo Japanissa pidettyä jonkin verran. Metsästin noita ekan viikon, että löysin S kokoiset, kun kaikkialla oli vaan isoja kokoja jäljellä, mutta sitten tärppäsi. Ostettu jostakin Harajukun kenkäkaupasta ja hintaa oli varmaan siinä 2000 jenin paikkeilla. Itseasiassa muistan jopa, että nämä laitettiin vihreään kangaskassiin - kauppa oli jollain randomilla pikkukujalla, ei siis ihan näkyvillä.

Prätkäbuutsiasiat. Ekat kengät mitkä ostin - syykin oikeastaan oli se, että omat hajosivat heti kolmantena päivänä. Ostettu Harajukusta nämäkin, alusvaateliikkeen yläkerrassa olevasta suuresta kenkäkaupasta. Hintaa oli 6000 jeniä, eli suhteellisen kalliit muihin kenkiini verrattuna, mutta on nämä hyvät jalassakin. Pystyin kevyesti kävelemään sen 7 tuntia ilman, että päkiät poltteli ollenkaan.

Horobuutsit! Ja samalla vuosisadan rakkauteni huolimatta siitä, että päkiäni kuolevat noissa ja kävely on hiukan vaivalloista ensimmäisen viidentoista minuutin jälkeen. Silti olen ihan myyty näille saappaille. Ostettu Harajukusta kans, Rush nimisestä kenkäkaupasta 3000 jenillä. Ah, nämä ovat rakkautta <3

Over the edge 2008 tapahtumassa tosiaan vietettiin uutta vuotta ja katseltiin bändejä livenä. Olen niin paatunut Vidoll ja Sadie fani, että koko homma oli mulle ihan yhtä unelmaa. Toki sitten koko tapahtuman avausbändikin oli ihana - 12012 siis. Mutta tuossa on tosiaan kaikki mitä Vidollilla oli myynnissä sekä 12012 t-paita ja kangaskassi.

Sitten vielä


Myöhemmin kuvia levyistä ja niin pois päin. Nyt menen harrastamaan sairastamista, kun flunssassa tässä taas vaihteeksi olen. Tajusin jopa tässä sen, että otan tagit käyttöön. :D

Kysymys korkkaritytöille: kuinka moni kärsii päkiäkivuista ja silti käyttää korkkareita? mua ihan kiinnostaa tietää, kuinka moni tosiaan jaksaa kärsiä korkeiden korkojen vuoksi. :)

♥ Maria

tiistaina, tammikuuta 13

Materialismionnellisuus part 1

Saatte Japani-kuvia kahdessa osassa, koska yksinkertaisesti olen nyt eri osoitteessa kuin toinen muistikorttini enkä ole tänään jaksanut oikein tehdä mitään haastavaa - toisinsanoen hakea sitä. Pahemman laatuinen jetlag vaivaa edelleen ja silti vain jumitan koneella, enkä viitsi mennä nukkumaan.
Hassua kyllä, heräsin tänään 6.35 ja olin ihan paniikissia, että olen myöhässä. Selkeesti olen tottunut siihen, että Asakusabashissa heräsin puol seiskalta joka aamu ja jumisin sitten Suomessakin siihen puol seiskaan.

Mutta, tänään on vuorossa part one, eli ostoksia. Niitä kuvaan lisää, kunhan pesusta tulee osa vaatteista ja kengät sitten lykkään samaan syssyyn.

Ruskearuudullinen mekko, jossa on ihana röyhelöhelma ja pitkät hihat ja sitten tuollainen hörhelöinen aluspaita, missä roikkuu lumihiutaleita selän puolella. Molemmat on ostettu Harajukun Liz Lisalta. Hintaa oli jotain vähän päälle 10 000 jeniä muistaakseni.

Rose Fan Fanin paita Shibuya 109 alennusmyynneistä. Oli muuten aika heräteostos, koska nappasin tuon mukaani vain koska totesin, ettei mulla ole tarpeeksi mustia huppareita. Mutta ihan kiva tämä on farkkujen kanssa ainakin. Taisi maksaa suunnilleen 1900 jeniä.

Joku tosin randomin merkin paita-asia, jossa on tuollainen koulutyttöhelma asia ja kivat tupsupallot. Rakastuin tähän kun näin tämän Harajukussa ja oli ihan pakko ostaa. Olisikohan hintaa ollut se 2000 jeniä noin suunnilleen.

Supersöpöt shortsit, mitä näki sitten joka toisella tytöllä. Tai no, ne oli farkkukankaisia, mutta tykkäsin itse näistä enemmän. Eli Liz Lisa Tralalan shortsit, ostettu nämäkin Harajukusta. Hintaa oli 5000 jenin verran noin suunnilleen. Nää on aivan ihanat, rakastan näitä ;---; ♥

Samaa sarjaa kuin yllä olevat shortsit, mutta ostettu kyllä eri kierroksella. Tralalan hame siis ja Harajukun myymälästä. Hintaa oli... 4500 kai? en mä muista enää. Varmaan yksi suosikkivaatteistani tällä hetkellä, koska yksinkertaisesti tää hame on vaan suhteellisen täydellinen vaatekappale saappaiden kanssa.

Sit mun kulta. Vivienne Westwoodin laukku ♥ Hintaa oli kohtuuttoman paljon, mutta mä en voinut elää ilman tätä sen jälkeen, kun näin tämän siellä yhdellä hyllyllä. Ihana. Täydellinen. Unelmien laukku.

Koottujen korujen valikoima. Kaikki muut on ostettu Paris Kids nimisestä myymälästä Harajukusta, lukuunottamatta viimeistä, joka on Juicy Couturen kaulakoru.

Lisää rakkaita asioita ♥

Mun oma Kuromi! Oikeasti, etsin tällaista pientä pehmolelua ikuisuuden, enkä löytänyt, mut nyt mulla on tällainen ja olen ihan rakastunut tähän. Kuromi on hassu pieni kissa, mut se on oikeasti aivan ihana. Gloomy bear olis ollut toinen, mut en oikeen hallinnut niit ongintakoneita :'< Sitten salaiset aseet. Tuo purkki on Gel powder rajausmössöä, joka pysyy kuin permanent-tussi ja jälki on ihanan utuinen. Se maksoi joku 1200 jossain ihan randomissa paikassa ja oli pakko napata se mukaan vain testiksi, mutta rakastuin siihen ihan täysin. Sitten on Kanebon eyeliner, jota ei tietääkseni Suomesta edes saa - ei ainakaan 6 euron hintaan. Ja viimeisenä Shiseidon highlight puuteri, johon rakastuin myös. Sillä saa ihanasti ihon hohtamaan. ♥

Tsuru, eli Acerin miniläppäri siis, on mun drama queen ♥ Ihana masiina, joskin tosin... en oo ihan varma mitä teen sillä. Se oli vaan pakko saada.

Huomenna jatkuu, nyt menen nukkumaan taas!

♥ Maria

maanantaina, tammikuuta 12

Back home sweet home missing back to Tokyo

Kotona ollaan! Rakastin taivaan väriä. Lentokoneessa oli tylsää, väsyttää ja jetlag iski. Kerron huomenna lisää ja postaan lisää kuvia. Onko jotakin erityistä, mistä haluatte minun kertovan?

lauantaina, tammikuuta 10

Hey baby, I like your ass

Kiitos, pidan siita itsekin ja myos siita, et siita tykattiin vaiks olin istuvassa asennossa. :D Tosiaan kyseessa on nyt Harajuku. Istuttiin syomassa jatskia yhden kioskin luona, jonka edustalla pyorii sellaisia joujoublingbling tummaihoisia miehia jostain pain maailmaa, niilla tuntui olevan kova tarve huudella mulle siveettomyyksia joka kerta, kun ohi menivat. Allotti ja lopulta turvauduin siihen kikkaan, etta rokuin Miljan kasivarressa ja pidin katseeni vaan tiukasti edessa. Tassa ei tosiaan ole kyse mistaan rasistisesta, mutta paallekayvat miehet vaan on... not so hot.

Sitten Akihabaran asemalle, jonka lippuautomaattien luona vahan failailtiin tanaan. Tormasin tosi sopon pojan selkaan, kun sen lippu jai niilla porteilla jumiin ja repesin nauramaan jostain syysta. Onneksi sitten poika-parka ei saanut traumoja, hammentyi vain ja hymyili tosi somasti, ennen kuin jatkoi matkaansa. Tata paikkaa tosissaan tulee ikava.

Kavin katsomassa kenkia viela, mut en loytanyt mitaan kivoja. Ostin sit Liz Lisalta yhden t-paidan, kun kolusin viimeisia alennysmyynteja. Seka sit vahan meikkeja ja kynsijuttuja lisaa, et saan tehtya kunnollisia kynsia sitten kotonakin, kunhan taalta paasen.

Hmm.. ylihuomenna on kotiinlahdon aika. Vahan jannittaa jotenkin palata Suomeen, kun oon niin tottunut elamaan taalla. Koulu ja tyot odottaa, pitaa taas napata arjesta kiinni jotenkin, vaikka motivaatio on aika +-0 talla hetkella. Ehka se siita sitten, kun taas saa jetlagin pois. Onneks sentaan oon tottunut heraamaan taalla aikaisin. :D

Mut eipa Tokioon tanaan mitaan mielenkiintoista, on kylmaa, tuulista ja aurinkoista. Suomessakin se pahin talvi on ilmeisesti hellittamassa?

<3 Maria

perjantaina, tammikuuta 9

Uusi sateenvarjo, kiitos!

Tokiossa sataa vetta ensimmaisen kerran sina aikana, kun taalla se puolisen kuukautta on aikaa vietetty. Melko masentavaa, kun paiva pimenee jo ennen neljaa - nyt on jo ihan hamaraa ja vetta ripottelee naemma edelleen. Oli aamulla melko hammentavaa herata siihen, kun sadevesi valui pitkin ikkunaa sen sijaan, etta aurinko olisi paistanut - oon jo liian tottunut siihen selvasti.

Tanaan sitten ei olekaan duunailtu juuri mitaan muuta kuin kayty Shinjukussa vahan kavelemassa ja sielta sitten mentiin Shibuyaan kattelemaan poikia. 109 (2) tuli kanssa kokeiltua ja pakko sanoa, etta kahdehdin niita miehia, jotka siella saavat shopata jo ihan senkin takia, etta siella musiikki ei raastanut tarykalvoja - toisin kuin Shibuya 109:ssa. Mut olihan siella toki paljon kivoja vaatteitakin, olisi ollut ihanaa ostaa omalle miehekkeelle jotakin, mutta koska meidan kasityksemme vaatteista eroaa aina toisinaan, niin tyydyin pitamaan haluni ja himoni kurissa.



Kuvista tuossa joku valitteli, kun niita ei ole: totesin tuossa jo yksi paiva, ettei mulla ole sita USB-piuhaa mukana, joten en saa kuvia siirrettya tanne - tiistaina sitten. Sitten syy, miksi en googleta kuvia, on siina, etta taman hetkisella koneella on pieni ongelma kuvien pienentamisen kanssa ja tassahan ei sita kuvankasittelyohjelmaa ole. Joten oottakaa kiltisti, okei?

Hassua, etta kahden paivan paasta me lahdetaan kotiin. Varmaan maanantaina tulee olemaan aika haikeat fiilikset, kun tama on ohi, oon melkeinpa tassa ajassa ehtinyt kotiutumaan tanne. Joskin on tiettyja asioita, mita ma Suomessa kuitenkin kaipaan.

Mut huomiseen - katsotaan jos saisin vaikka kirjoitettua jotain Harajukusta, kun tarkoitus olisi siella viikonloppu viettaa.

Alkaa jaatyko Suomessa!

<3 Maria

torstaina, tammikuuta 8

Shibuya nights

Haettiin sitten rahat takaisin Shinkanseneista ja jaatiin Tokioon. Meilla siis oli 12 000 jenia lisaa, mutta se katosi paivan kuluessa kummasti jonnekin, kun eksyimme jalleen muutamaan levy-, vaate- ja korukauppaan. Lopputuloksena ostin parit korvikset, nelja kaulakorua, kerailyalbumin Sadielta ja toki ruokaa. (en tieda miten tuun toimeen ilman tonnikalataytteisia riisipalloja ja mansikkateeta)

Lisaksi taa paiva oli sangen mielenkiintoinen silta kannalta, etta meita ahdistelivat yksi vaarin ymmarretty taiteilijasielu, yksi spurgu ja yksi alastonkuviin viehtynyt valokuvaaja :D Mutta tormattiin me pariin mandariineja myyvaan poikaankin, joiden kanssa sitten naurettiin puolin ja toisin sille, ettei kumpikaan osapuoli tajunnut mitaan - mutta ma sain viimein tuoreita hedelmia!

Akihabarassa kaytiin kans taas, koska loysin tosi kivan automaatin, josta saa sellaisia pienia koirakannykkakoruja. Aivan ihania, rakastan niita suhteellisen paljon silleen *ww*

Ajateltiin tanaan tai huomenna lahtea Shibuyaan iltaa viettamaan ja mahdollisesti nauttimaan jotain vetta vakevampaa jonnekin, koska aika Tokiossa alkaa olemaan ohi. Maanantaina on kotiinlahto, joka on omalla tavallaan tosi hyva juttu, mutta omalla tavallaan taas tata paikkaa tulee aivan kamala ikava, kun tanne on kuitenkin kotiutunut suhteellisen hyvin.

Onko Suomessa viela talvi?

<3 Maria

keskiviikkona, tammikuuta 7

Fucked up

Ja sita rataa. Talla hetkella meno Tokion suunnalla on hieman hankalan puoleista, silla rahat ovat lopussa ja Osakaan lahteminen hiukan kyseenalaista, koska ystavamme Osakassa paatti heittaytya todella hankalaksi.

Muuten elama sujuu taalla kroonisessa rahapulassa ja pohtiessa, etta mitas sitten tehtaisiin. Tanaan oltiin Akihabarassa ja naurettiin sille, millaisen shokin kaksi naista minihameessa ja lolitakostuumissa aiheuttavatkaan miespuolisten asiakkaiden keskuudessa. Toinen paivan juttu oli se, kun junassa joku hipeloi takapuoltani ja yritin olla vaivaantumatta sen pahemmin. Aika jannaa. :D
Hostellissa huonenaapureiksemme on majoittunut ihastuttava pari mummoja, jotka huutavat viiden aikaan aamulla toisilleen ja valitettavasti nuo vedettavat seinat eivat kovin hyvin aanta pida - oma sanky ja aanta pitava koppi alkavat kutsua mua puoleensa. Eli siis hommat taalla kusevat ja pahasti - suoraan sanoen. :D

Eilinen meni mukavasti, oltiin temppelia katsomassa, kaveltiin Yoyogi parkissa ja Harajukussa. Ostin hiukan levyja ja lehtia lisaa ja paadyimme sanomalehteen! Haluan tosiaan tietaa, kuinka kettuuntuneelta naytan siina kuvassa, joten huomenna saatan metsastaa ko. lehden kasiini.

Loysin taydellisen hiuslakan, joka saattais toimia pidennyksissakin - VO5 hiuslakka, jota ainakin pari jrockaria kayttaa. Se on ihan mielettoman hyvaa! Lisaksi Kanebon ripsivari ja jonkun randomin merkin geelieyeliner tarttuivat messiin.

<3 Maria

maanantaina, tammikuuta 5

Kawaii!

Noin meille kiljaisi pari ohikulkevaa tyttoa tanaan Harajukussa. Lopputuloksena meidat ikuistettiin muutaman kamerakannykan muistiin yhdessa molempien tyttojen kanssa. On tama oikeastaan aika hassua, kun ei ole tottunut siihen, etta ohikulkevat ihmiset vain sanovat jotai kehua. Se saa suomalaisen hamilleen. Ehka kyseessa on tosiaan se, etta me suomalaiset emme vain sano toisillemme kohteliaisuuksia, ellemme tunne - tai ainakaan itse en osaa menna kadulla sanomaan kellekaan kohteliaisuutta.

Muuten paiva taalla on kulunut tanaan aika kivasti. Kavaisin tossa Liz Lisalla jalleen ja mukaan tarttui supersopo mekko ja toppi, jota sen alla kaytetaan. Ne myyjatytot on niin somia ja kiikuttavat mua ympari kauppaa, kun tunnun sinne joka paiva eksyvan. No, on mulla sinne rahaakin loman aikana palanut, ei siina mitaan. :D

Ah - kokemus! Kavin hakemassa luotijunaan liput, et paastaan Osakaan perjantaina. Hintaa oli se runsaat 14 000 jenia, mut ehka sen korvaa se, et paastaan Osakaan parissa tunnissa sen 6 tunnin sijaan.

Se on muuten viimeinen viikko. Kamalaa kun aika on mennyt nopeasti taalla... ei tunnu ollenkaan silta. No, Suomessa oottavat laskettelurinteet ja talvi - tanne kylla tulee ikava.

<3 Maria

sunnuntaina, tammikuuta 4

Do you know... bandoman?

Tosiaan oltiin taas vaihteeksi Harajukussa istuskelemassa, lahinna siella sillalla ja naurettiin sille, etta saatiin saman verran huomiota kuin cosplayaajat ja meita kiitettiin japaniksi. (?) Lisaksi tutustuttiin yhteen the GazettE cossiin, joka oikeasti oli ihan hyva ja ne tytot oli tosi sopoja kehuessaan meita hirvean sopoiksi.
Mutta tosiaan mua kiinnostaa, kuinka monen ihmisen kameraan me ollaan tallennuttu. Varsinkin kun osa kuvaajista on ottanut hyvilla jarkkarikameroilla kuvia ja yksi kyseli nimet ja iat ja kirjoitti ne sitten ylos.

Huomenna on edessa tapaus nimelta tuliaiset. Tosin en tieda minne ne tungen, kun laukku painaa sen 25 kiloa varmaan jo. Shoppailu on tosiaan aiheuttanut pienimuotoisia pakkomielteita tassa maailmankolkassa ja voin sanoa, et tulisin tanne vaikka heti uudelleen, jos vain voisin.

Tanaan kavaisin taas Liz Lisalla ja ostin yhden neuleen ja tosi sopot shortsit samaan sarjaan, josta eilen ostin itselleni minihameen. Se merkki vie rahat ja jarjen multa ihan tosissaan.

Mut eipa Tokiosta muuta, samaa rataa elama eteenee, miehet on kuumia, muoti ihanaa, ruoka hyvaa ja elama kivaa.

Parjailkaa siella Suomen talvessa!

<3 Maria

lauantaina, tammikuuta 3

Can I take a picture?

Tanaan oli taas vuorossa Harajuku - ei varmaan ole sellaista paivaa, ettei oltaisi sen yhden pinkkihiuksisen pojan takia menty sinne syomaan crepeseja. Ei kyl tee enaa kermavaahtoa ja mansikkoja mieli, mutta ehka voisin vaihtaa makua valilla. Suklaa?
Tosiaan, luulin aina et Harajukussa kuvataan cosplayaajia, ei suinkaan muita. No, tanaan ainakin meita kuvattiin ja paljon. Joku hieman hammentynyt jatka ja sitten joku ammattivalokuvaaja, joka halusi ottaa kuvia Harajuku stationin edessa ja pisti meidat poseeramaan keskelle autotieta :D Oli hitusen random -olo, kun kadulla kaikki tuijottaa, kun Miljan kanssa seistaan epamaaraisissa asennoissa keskella katua ja yritetaan tehda niin kuin se kuvaaja sanoi. En edes halua tietaa, mista me kuvamme loydetaan viela.

Shoppailtu on, liiaksikin. Loysin aika retron kenkakaupan ja ostin maailman ihanimmat saappaat, joissa on nyoreja. Kuvaan oikeasti kaikki kolmet uudet saappaani, kunhan paasen kotiin ja saan USB-piuhan jostakin :3


Osakaan ollaan lahdossa nailla nakymin 9.paiva, jos rahavarat antaa myoten ja jossakin bussissa on viela tyhjaa (aika epatodennakoista). Mut onhan taalla Tokiossakin paljon tekemista, varsinkin kun tajusin asken, et oon ollut taalla jo viikon, vaikkei se silta yhtaan tunnukaan. Aika menee nopeasti, kun tahan kaikkeen sopeutuu, ei sita ees tajua kun paiva on taas illassa - joskin ainakin mina karsin viela jotain pienta aikaerostressia ja oon ihan sairaan vasynyt ja flunssan takia.
Huomenna ollaan menossa vissiin ottamaan itse vahan valokuvia, koska toi kuvaaminen on vahan jaanyt tuossa kun ollaan sinkoiltu paikasta toiseen ja haalittu kaikenlaista kamaa itsellemme. Laskin just, et olen ostanut vissiin 1000 eurolla kaikenlaista itselleni ja sit toki tuliaisia. Tokio tosiaan on shoppaajan mekka, taalta saa vaikka mita. Ja olen vasta paassyt Shibuyaan ja Harajukuun asti - ehka jonakin paivana sit Uenoonkin.
P.S. Vaikka Liz Lisa on kallis, niin tanaan ostin kauan himoitsemani minimekon, jossa on satiinirusetti. Se on aivan tosi ihana! Rakastan sita!

torstaina, tammikuuta 1

Happy new year

Hyvaa uutta vuotta kaikille taaltakin pain. En eilen ehtinyt juuri paivittelemaan, kun koko paiva meni Shibuyassa ja etenkin C.C. Lemon Hallilla Over the Edge 2008 tapahtumassa bandeja katsellessa. Mukavaa oli ja pakko sanoa, etta oli aika outoa nahda omat idolinsa vain muutaman metrin paasta, kun on tottunut vain ihailemaan kuvia lehdissa ja kuuntelemaan musiikkia & katsomaan live DVDita.

Tanaan sitten oli taas vuorossa Harajuku ja uuden vuoden alennusmyynnit. Mukaan tarttui kannykkasalaa, highlight puuteri, Tutuannan yllarikassi ja ruokaa 8D Crepesit syotiin kans, vaikka tuntui jo valmiiki silta, etta palellun pystyyn.

Paleltultumiselle loytyi myos syy: Olen sairaana! Toivotaan etta taa tasta helpottaisi, koska toi konsulaatti on kiinni ja vissiin kellaan ei taida olla hajuakaan laakarista. Heh heh, joskus ollut parempikin fiilis.

Huomenna sit pitais miettia et lahdenko Osakaan 9.paiva, toivotaan et olo olisi vahan kohentunut tasta, koska tosiaan silmat seisoo paassa ja paa sarkee, palelen ja nena vuotaa. On tosi onnistunutta sairastua kun paasee Japaniin. :D Mun tuuria, mun tuuria <3

Mut huomenna ostan engineer buutsit vaikka henki menis, koska omat kengat hajosivat. Pohja lahti irti, silleen harmi, koska ne on mun suosikkikengat ja siroimmat talvikengat, mita mulla oli. Saiskohan ne viela liimattua?

Mut joo, meen palelemaan meidan koppiin. :3