You are my favourite superhero[ine]

Ja jälleen löytyi Suomen niemeltä oman ikäpolven herra, joka ei tajunnut tappaa itseään kaikessa hiljaisuudessa, vaan päätti päästää muutaman muunkin hengiltä siinä sivussa. On ihan mielenkiintoista seurata sivusta, kuinka meillä 80-luvun lapsilla, jotka nyt täysi-ikään ovat ehtineet, alkaa mielenterveys lahoamaan ja seuraukset ovat jotain muuta kuin terveellä järjellä ymmärrettäviä.
Kuitenkin mä seuraan hampaita yhteen purren sitä mautonta revittelyä, jolla Iltasanomissa ja Ilta lehdessä mässäillään päivästä toiseen. "Kauhajoen ammuskelu extra 26 sivua" niin tosiaan, mä en tiedä kuinka suuri himo ihmisillä on tirkistellä järkyttäviä tapahtumia noin juorulehtiperiaatteella, koska kuitenkin on mun mielestä totaalisen ällöttävää, että Iltalehdestä esim. löytyy minuutintarkka selvitys tapahtumista. Kun kysehän on nyt siitä, että ne ihmiset olivat jonkun omaisia - kyllä, mä ajattelen nyt myös myötätunnolla ampujan perhettä - enkä koe, että on mitenkään kovin oikeutettua revitellä jutulla lehdessä.
"Miksi Matti ampui?" Niin miksipä niin, mikä tätä lama-ajan kuppikuntaa vaivaa, joka nyt on kehittynyt aikuisiksi heikon mielenterveyden kanssa ja keksi toinen toistaan värikkäämpiä tapoja tuoda julki sitä puutetta, josta Suomi kärsii. Onhan meillä toki poliitikot, jotka nyt taas suu vaahdossa voivottelevat sitä, että näin kävi ja lupailevat, että resurssit nuorten mielenterveyshoidon suhteen paranevat. Eiköhän tässä ole jo Jokelasta asti ihmetelty asiaa? ja maalaamatta piruja seinille totean sen, mitä on moni sanonut, ettei ole kahta ilman kolmatta. Mutta on niin turha tuudittautua siihen, ettei Suomessa tapahdu mitään, koska tämä on pieni paikka jnejne.
No eniveis, en keksi varmaan mitään sanottavaa, mitä ei olisi jo puitu. Kuitenkin omalla tavallaan mua ottavat suunnattomasti päähän nämä voivottelijat, joilla ei ole mitään järkevää sanottavaa koko asiaan, vaan sitä tahkotaan kuin maailmanlaajuista katastrofia. En mä sano, etteikö tämä olisi järkyttävää, mutta kun katsotaan maailman tapahtumia yleisestä mittakaavasta, niin tämähän on aika järkyttävä paikka, eikö? eikä yksi poika, jonka pakka hajosi, suinkaan ole tämän maailman suurin syntipukki.

Mut kuitenkin sivusta seuratessa tässä huomaa, miten paljon enemmän väkivaltaisuuksista nykyään uutisoidaan ja miten paljon järkyttävämpiä ne on luonteeltaan. Okei, ennen joku saattoi tuikata toista puukolla nakkikiskan jonossa, mutta nyt se viidakkoveitsi viedään kouluun ja sivussa silvotaan pari kaveria vain koska oma pakka hajosi - lopuksi tapetaan itsensä. Voisi ajatella, että nämä sankarit kuitenkin voisivat tappaa itsensä omassa hiljaisuudessa sotkematta siihen muita.
Toinen mitä mä tässä mietin, oli tämä insuliinisurmaaja, jonka motiivia en todella tule koskaan ymmärtämään.
Mut niin, kun pojat tekevät värikkäitä tempauksia, jotka saavat paljon huomiota osakseen, tuhoavat tytöt itseään mitä mielenkiintoisimmin keinoin ja jäävät huomiotta. Mikä tätä Suomen nuorisoa oikeastaan vaivaa, kun nuoret aikuiset tuntuvat järjestäen menettävän tolkkunsa? enkä mä meinaa tällä sitä osaa, jotka tappavat itsensä ja kaverinsa, vaan yleisesti tätä koko nuorison pahoinvoivaa tilaa. Esim. poikaystävä tappoi ex-tyttöystävänsä tämän vanhempien pihalle mustasukkaisuudesta - poika oli jotain mun ikäluokkaa ja tyttö muistaakseni vähän nuorempi. Ja kuitenkin nuoret katsovat väkivallan joko muita tai itseä kohtaan olevan jonkinlainen ratkaisu, vaikka sen myötä asiat vasta solmussa onkin.

Ja kun yritetään hienovaraisesti kehotella, josko nuoriso kävisi juttelemassa jollekin. No sitten on nämä Suomi leijona-kaulakoruissa ja pilottitakeissa menevät tosi jätkät, jotka fiksusti ilmoittavat "Mä en oo mikää hullu" niinpä tosiaan, sehän tekeekin ihmisestä hullun, kun käväisee psykologin pakeilla muutaman kerran kuussa. En mäkään koe itseäni hulluksi, vaikka käyn siellä aivan mielelläni kerran viikossa juttelemassa mukavia. Mutta se aiheesta.

No mutta niin, koulussahan menee vallan mukavasti tällä hetkellä. Tosin en kyllä tällä tahdilla rämmi koulua läpi edes siihen mennessä, kun olen 80. Tässäkin jaksossa saan suoritettua 4 kurssia, edellisessä saman verran. No toki jos saisin sen ruotsin itsenäiseen opiskeluun, mitä vahvasti epäilen. Tämän jälkeen skarppaan.
Mut ihan kiva taso on pysynyt noissa kokeissa, kun palautuksia tänään saatiin. Historian kokeesta 10, multa puuttui tosiaan se 0,25 pistessä ja lollasin sille miinukselle hyvinkin paljon. Uskonnosta 9 ja psykasta 9. Kompensoivat sitten sitä matikannumeroa, joka todennäköisesti hipoo sitä kutosen kiepettä. Mutta mä olen suoraan sanoen aika yllättynyt tasostani.

Saappaiden metsästys jatkuu yhä edelleen, koska en toistaiseksi ole löytänyt kinttuihini sopivia kenkiä, ehkä ensi viikolla sitten, kun teen uuden yrityksen. Mutta karvahatun löysin, mustan ja erittäin huvittavan näköisen, mutta mä rakastan sitä. Kun vielä nappaan kivan karvatakin mukaan ja pullon viinaa toiseen käteen, niin voin mennä tanssimaan ripaskaa keskelle kauppatoria ja lauleskelemaan juomalauluja nenä punoittaen.

Mut kuittaan ja kiitän, ettekä te saa edes kuvia nyt, koska kello on paljon ja mulla on saksaa luettavana ja suihkussakäynti edelleen tekemättä. Olen kyllä sitä mieltä, että Raision lukion vessat ovat tylsiä - niissä ei ole vessakirjoituksia! ihan totta, mikä on tällainen koulu?