Sitten tuli mieleen tämä ihmissuhdekuviointi, että onko meillä kaikilla se sielunkumppani - tosi kliseinen ajatus muuten, tykkäsin kun Samantha sanoi, että sillä ainakin on satoja. Mut sitten tässä Hennan kanssa kompattiin ihan täysin Charlottea, että ehkä ystävät on niitä sielunkumppaneita. Mä olen samaa mieltä, mun mielestä tärkeintä ja rakkainta ovat kuitenkin ne tyttökaverit, jotka ovat vuosien jälkeenkin paikalla ja joiden kanssa voi olla oma itsensä. Olla vihainen jos haluaa, olla iloinen, olla surullinen ja aina saa sieltä myötätuntoa, kannustusta ja mielipiteitä. Se on mun mielestä parempaa ystävyyttä kuin mikään muu, sillä vaikka mä pitäisin kenestä tahansa pojasta paljon, niin ystävät on aina ne tärkeimmät, koska ne on olleet mun kanssa aina. Se on vähän sama juttu kuin se, että olen deitannut itseäni 20 vuotta ja deittaan vielä kauan, joten tämä suhde ainakin säilyy, vaikkei mikään muu säilyisi.
Mutta sitten lauantaina tosiaan oli pynttäytymistä parhaimmillaan, kun laitettiin hiuksia, meikattiin ja pukeuduttiin. Olin pikkumustassa Vilan mekossa baarissa ja se oli kyllä hitusen vilpoinen valinta, kun ilma oli melko myrskyisä.
Eli siis Vilan mekko, sellainen musta röyhelöasia ja Friis & co.n kaulakoru.
Siinä siis tosiaan oli olkaimet, mutta ne lähti kävelemään kesken illan, kun ne oli niin kovin löystyvää mallia. Teen tuohon kiinteät olkaimet heti kun vaan jaksan ja saan aikaiseksi modata nuo. Mutta tykkään tuosta kovasti kyllä, se on ihana. Ja tykkäsin myös kiharasta tukastani kovin, sääli vain, ettei se tykännyt tuulesta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti