Over over over the Edge

Onpahan taas ollut hieman hektiset viime päivät ja siinä sivussa sairastuttu influenssaan. Into päivittämiseen on siksi ollut vähän poissa, kun en jaksa ottaa kameraa käteen ja kuvata uusia ostoksiani. Kävin tosiaan viimeisissä alennusmyynneissä ja löysin kaikkea kivaa, mutta oli sitten kaikkea uuttakin jo, mitä en vain voinut jättää kauppaan.
Esittelen siis uuden mekon, hameen ja parit kivat t-paidat tässä, kunhan saan vain itseni sängystä ylös ja tämä päänsärky päättää lopettaa olemassaolonsa.

Mutta, olen katsonut yhden aivan ihanan j-doraman: Hanazakari no Kimitachi e, tästä voin kiittää so [fucking] specialin Anskua! Olin ihan koukkuuntunut pari päivää ja eilen katsoin viimeisen jakson. Ah, Sano ja Nanba-senpai. ♥
Kertokaa, katsooko kukaan teistä j-doramaa? Mistä sitä katsotte ja mikä on suosikkisarjanne?

Sitten, multa kyseltiin keikoista, joilla olin uutena vuotena. Voisin kertoa teille niistä nyt, kun en oikein tyylin saralla ole tänään niin fiksaatioitunut. So, Over the Edge @ C.C. Lemon Hall 31.12.

Ensimmäisenä on sanottava, että mä kuvittelin C.C. Lemon Hallin huomattavaksi suuremmaksi keikkapaikaksi, kuin mitä se on. Siinä on siis aula, jossa myyntipöydät olivat sekä sali, jossa on se alataso ja parvi. Itselläni oli sikäli aika hyvä tuuri, olin ihan keskellä ja 13 rivissä, joten lava oli todella lähellä ja näin aivan kaiken!
Overiin tosiaan lähdettiin katsomaan Vidollia - noin pääasiassa, itselläni sitten olivat vielä Sadie ja 12012, jotka halusin ehdottomasti nähdä.
12012 oli koko tapahtuman avausbändi ja olin aika ekstaasissa, kun intro alkoi ja pojat astelivat lavalle. Eka biisi oli Cyclone (itkin melkein, oma suosikkini ko. bändiltä) ja kiitos koko kuuden biisin setin, niska ei oikein tykännyt - eikä vieressä istunut hieman leveähkö naisihminen. Mua harmittaa edelleen, että en tajunnut kirjoittaa missään vaiheessa settilistoja ylös, joten en tosiaan muista biiseistä missä järjestyksessä menivät tai mitä edes soittivat.
12012 jälkeen katsastettiin heidi. ja oli pakko todeta, että hemmetti, se bändihän soittaa livenä ihan mielettömän hyvin! Rakastuin ihan täysin siihen!
Välillä käytiin sitten bogoilemassa siellä aulan puolella ja kun tulin vessasta, niin aika kirjaimellisesti kävelin heidin. vokalistia päin - hämmensi hiukan ja en edes siinä tilanteessa tajunnut, että kuka se oli. >D Myöhemmin sitten todettiin, että ai kato heidi. käveli vastaan. Eroa suomalaiseen keikkakulttuuriin on tässä, ettei kukaan noteeranut koko hommaa - Suomessa kun muutama ernutyttö olisi nosebleedannut Tavastian/ Glorian lattialle ja kiljunut kiduksensa ulos.

Vidoll taisi olla viides bändi, joka soitti? Eniveis, mä en tiedä... oli ihan mieletöntä nähdä oma suosikkibändinsä lavalla, mutta olenkohan mä huono fani, kun en saanut kamalaa kohtausta siitä? toki olin ihan ekstaaseissa Terosta (rumpali), mutten tosiaan saanut mitään hirveää kohtausta toisin kuin odotin. Kuitenkin Maimu livenä oli aivan ihana, paljon parempi kuin mitä se on ollut levyllä, mutta omalla tavallaan Vidollin lavaesiintymisestä puuttui jotain? vai olenko mä vain ihminen, joka saa suuremmat kiksit rockbändeistä kuin VK:sta?

Sitten Sadie... jännä homma, että tämä bändi oikeasti aiheutti mulle melkeinpä itkut. Ice Romancerin alkaessa soimaan, oli oikeasti todella lähellä, etten tirauttanut muutamaa kyyneltä. Koko Sadie oli niin toimiva lavalla, mä en keksinyt mitään, mitä niiden esiintymisestä olisi jäänyt puuttumaan. Tsurugi oli ihana. Mao oli ihana. Oli tosi jännää nähdä kaksi omista idoleista seisomassa vain reilun 10 metrin päässä itsestä! Ihan mieletön tunne.

Loppujen lopuksi koko tapahtuma oli ihana. Mä arvostan japanilaista yleisöä siitä, kuinka rauhallisesti ne ottaa siellä - kukaan ei tunge, töni, potki tai mulkoile vihaisesti. Lisäksi ne penkit, ah! Oli ihanaa istua niiden bändien keikat, joista ei itse pahemmin perustanut. Koska 14 bändiä yhdessä illassa on kuitenkin aika paljon. :)

Loppuun teille vähän musiikkia Sadielta ja Vidollilta.



Sadie - Ice Romancer



Vidoll - Maimu

♥ Maria