Let's have some fun this beat is sick

Loppupeleissä meidän matkaan sisältyi yhteensä neljä keikkaa kahdessa viikossa, kun Ansku pyysi meidät mukaansa Beautiful : madnesS vol. 4:een mukaansa. Pakko sanoa, et olin kyllä tosi iloinen, että tällä kertaa tuli kierreltyä keikkoja, koska kaikki suosikkibändit livenä oli aika... Kokemus.

Mut tosiaan, 28.12. kun saavuttiin Japaniin, oli suuntana heti Osaka, Big Cat ja The United Killers. Oli semisti jäätävää tajuta, että Big Cat on ns. kauppakeskuksen keskikerroksessa. :D Ja tosiaan, sinne oli jo alkanut päästä porukkaa sisään kun tultiin paikalle, niin kylmästi käveltiin jonon ohitse sisään, kun meidän numerot oli niin pienet. Se mesta itsessään oli tosi pieni, mulla ei ole kuvia siitä, mutta se tosiaan oli pieni - paljon pienempi kuin odotin. Lava oli kokoluokkaa Tavastia ja se sali oli varmaan aika saman kokoinen kuin Tavastian sali+parvi yhteensä.

No mut siis, ekana soittivat Awoi ja Ando (oliko se noin?) - Awoista tykkäsin ihan hirveästi, ne oli tosi hyviä livenä vaikka levyllä ne nyt sit ei mua vakuuttaneetkaan. Ando oli noh... Me ei kuunneltu sitä, kun ei oikein ollut meidän makuun - vokalistin paljetti/ kukkakuvioiset housut riitti kertomaan tarpeeksi.
Seuraavana soitti SCREW ja vaikken mä ole koskaan kuunnellut niitä, niin tykkäsin kyllä livenä aika paljon. Byo on hyvä lavaesiintyjä ja niiden rumpali on söpö. Biiseistä mä en tiedä ollenkaan, mitä ne soitti. Mut tosiaan, vetivät vissiin 6 tai 7 biisiä, kuten jokainen bändi.

SCREWn jälkeen oli vuorossa lynch. Olin odottanut tätä aivan järjettömästi, enkä tosiaan pettynyt, kun Last nite alkoi soimaan ja bändi tuli lavalle. Harmitti ihan semisti, kun oli pidennykset päässä, enkä voinut moshata kunnolla - tosin kahden päivän valvomisen jälkeen en kyllä oikein olis jaksanutkaan.
Mutta siis, Hazuki ja Reo (Hazuki kyl huusi ihan selkeesti Reno...) livenä - olisin oikeesti voinut sulaa. Ne oli aivan helvetin hyviä lavalla, biiseistä muistan vain Last niten ja Adoren, koska ne sattuu olemaan mun lempparit. Oli ihanaa, kun meillä oli takana niin hyvät paikat, että lavalle näki suoraan ja kaikki jäsenet. Mut siis, ei siitä oikein pysty sanoin kertomaan, millaista oli nähdä ne - jäädyin vaan ihan hitosti, kun näin ne.

lynch.in jälkeen soitti Vidoll! Mun fanityttökiljaisut oli varmaan aika eeppisiä, kun Tero tuli lavalle ja tajusin, että se oikeesti oli vain muutaman metrin päässä. Se oli niin söpö ja ihana, ettei mitään rajaa. Vidoll soitti Even, Treen ja... en muista? Oikeesti, mulla on settilistat ihan out päästä. Tosin Vidoll soitti Chocoripeyesin joko Osakassa tai sit Overissa. Se oli niin järjetöntä, koska oon halunnut kuulla sen livenä ja ne soitti sen, vaikka se on vanhempi biisi! Mut siis, vaikka Juin ääni ei ole viimeaikoina oikein vakuuttanut mua, niin apua se oli livenä edelleen aivan mieletön. Joskin mun jakamaton huomio meni Terolle rumpujen takana. :D Teidän olis pitänyt olla kuulemassa se, kun oikeesti kimitin jälkikäteen kun olin niin kikseissä siitä.

Illan viimeisenä soitti isäntäbändi eli Sadie - mä oikeasti meinasin itkeä kun Tsurugi tuli lavalle. Se oli niin kuuma! Siis se ilme, mikä sillä oli, ei sitä voi sanoin kuvata. Pakko vain sanoa, että Sadie oli tuplasti parempi kuin viimeksi ja koko bändi vaan vei mun sydämen jälleen kerran. Kuultiin myös ensimmäistä kertaa Ever kokonaisuudessaan ja pelkästään jo se sai mut rakastumaan täysin siihen biisiin. Sen lisäksi soitettiin mm. Grieving the dead soul, joka on yksi mun suosikeista Sadielta.
Keikan lopuksi Mizuki jäi yksinään lavalle ja kiitti yleisöä mikkiin. Sen miehen ääni livenä on niin epic ettei mitään järkeä. Jos joku puhuu nenästä, niin se! Ja vaikka Tsurugi on mun ehdoton suosikki, niin koko bändi vaan on niin ihana, etten kestä. Se, että maksettiin Shinkansenin liput edes takas, valvottiin hitosti ja raahattiin kamoja oli tosiaan The United Killersin arvoista.

Keikalta mukaan tarttui Sadien kassi, sytkärit, pari photosettiä, kiertue pamphlet (mikä se sana on?), Vidollin kännykkäkoru ja photosetit. Lisäksi kahmin sellaset pinot flaikkuja ettei tosikaan. :D

31.12. oli vuorossa Over the Edge C.C. Lemon Hallissa. Sinne ei menty kans mitenkään ajoissa, et mentiin vaan suoraan jonoon kun paikalle päästiin ja siitä sit sisälle ja yläkertaan parvelle, missä meidän paikka oli. Oltiin hyvin sellaisen leveän käytävän varressa, et meillä oli paljon tilaa ja nähtiin tosi hyvin koko lava ylhäältä käsin.
Koko keikan avasi Zoro - Tiia oli ihan kikseissä, kun se tykkää niistä hirveästi ja pakko sanoa, et ne oli kyllä livenä ihan söpöjä, vaikken ollut koskaan koko bändiä kuunnellutkaan. Sen jälkeen mulla on tosiaan iso aukko siinä, et missä järjestyksessä bändit lavalla oli, koska osa oli mulle ihan tuntemattomia. Sessiobändit oli cool, pakko sanoa, mut yksi oli ylitse muiden...

Vidollin Tero ja Mix Speaker's Inc.in vokalisti + heidi.n vokalisti veti sellaisen session, että meinasin tosiaan itkeä. Kun se väliverho avautui, niin mietin hetken et kuka soittaa pianoa kunnes tajusin, että se on Tero. Se ja jätkät soitti pari jotain balladin tapaista kappaletta tosiaan niin, että Tero säesti ja kaksi lauloi. Mä olen aina halunnut nähdä ja kuulla, kun Tero soittaa pianoa ja nyt mä näin sen. Se oli vaan niin järjettömän upea kokemus. Voisinpa vaan pikakelata aikaa taaksepäin ja kuunnella sen vielä uusiksi, koska sen miehen soittotaidot on vaan niin uskomattomat.

Sessiobändeistä mainittakoon vielä se, jossa Tatsu lauloi. Se tuli lavalle peruukissa, punaisissa silmälaseissa ja pitkässä takissa. Se koko juttu oli niin eeppinen, et en kestä, koska lavalla tosiaan oli D'erlangerin rumpali rummuissa, vokalisti koskettimissa ja muita en ees muista. Mut siellä oli torvisoittajia! :D Ja mulle ei ole selvinnyt, oliko ne oikeesti naisia vai mitä, mut hienosti koko porukka veti jazzia, pakko sanoa. Siitä jäi hyvä fiilis, koska se oli niin hauska.

Muuten Over oli ihan mielettömän hyvä kokemus, Vidollin keikkaan tosin vähän petyin, kun ne vaan tuli lavalle, soitti ja lähti. Sadie oli ihana, niillä oli Everin PV:n outfitit ja valitettavasti PVC-asussa kitaraa soittava Tsurugi oli aika hot. Mizuki steppasi, Aki ja Mao suuteli... Ei kai muuta? Ever kuultiin toista kertaa livenä, enkä mä vieläkään tajua, miten Maon kokoisesta miehestä lähtee sellainen ääni.

12012 oli ihana! Wataru on niin söpö, vaikka se yrittää olla kauheen miehekäs. Katottiin jälkikäteen Like an Edisonin uudenvuoden kommentti ja se jätkä tosiaan kikattaa siinä. :D D:tä en katsonut kuin pari biisiä, koska Asagin ääni vain ei ole mun mieleeni, eikä D:n musiikki muutenkaan sytytä. Lisäksi Asagi liihotteli mekossa ympäri lavaa - siis nimenomaan liihotteli - enkä mä oikein päässyt sisälle siihen esitykseen, joten menin tupakalle.

Overista ei siis muuta, hauskaa oli, bändit oli hyviä ja mulla oli mielettömän kivaa! Yöllä kömmittiin sit taksilla Nakanoon nukkumaan.

6.1. mentiin extempore Anskun kanssa Beautiful madnessiin Shibuya O-Eastille. Oli muuten pieni paikka sekin! Ja kokemus oli aika jännä, koska tosiaan siellä oli vain Awoi, jota sitäkään en ollut kuullut kuin kerran livenä.. Ja vistlip. Mut hauskaa oli, oltiin ihan takana kamojemme kanssa ja meidän takana seisoi joku rokkari, jonka henkilöllisyys ei selvinnyt koskaan. Mut siis koko illan odotetuin oli ehdottomasti Bizun Taran sessiobändi. Mä en ole koskaan kuullut Bizujen musiikkia, tai tiennyt Tarasta juuri mitään, mut se mies oli niin eeppinen lavalla. Sessiobändi veti ainakin Kagerouta ja Nightmarea. Voin kertoa, et kitaristia ei olis pitänyt päästää laulamaan, vaikka se kuuma olikin - ei se laulaa osannut. Reiran Sora oli kyl aika kuuma, pakko sanoa, se soitti kitaraa. Kokonaisuudessaan siis se oli niin, että Sechi lauloi, Tara oli bassossa ja Sora kitarassa. Rumpalia ja toista kitaristia en tiedä.

Madnesissa oli lisäksi sit tosiaan Awoi, vistlip, DOG in the PWO, ValettA, Megamasso, Irokui jne. Ei jääty kattoo session jälkeen enää mitään, vaan mentiin kauppaan ja tosiaan törmättiin kuumiin bändipoikiin, jotka kyttäs meitä aika hyvin ja meinas juosta perässä kauppaan. :D Ostettiin ruokaa, syötiin, haettiin viinaa ja lähdettiin Nakanoon bailaamaan. Kolmen hengen bileet jatkui aamu kuuteen ja sisälsivät kaupassakäynnin keskellä yötä, paljon herkkuja ja men's eggejä.

Vika keikka oli viimeisenä iltana Saitama Super arenalla. Nightmarea mä en ollut koskaan kans kuunnellut, mutta oli tosiaan ihan kokemus, vaikka mulle iski ihan jäätävä migreeni niistä valoista siellä. Kun tosiaan, mulle ei sovi sellaiset laserjutut, mitkä on kirkkaita, vilkkuu ja valaisee kauas - lähdin tervehtimään vessaa ennen kuin keikka loppui. Mut siis lavashow oli aika hullu, kun se lava on niin iso ja silleen. Screeneiltä näki hyvin, vaikka muuten oli aika paska näkyvyys, kun paikoilta lavalle on niin pitkä matka. Hitsugi oli kuitenkin söpö ja Raven loud speeeakerin piano oli liikuttava, meinasi itseäkin alkaa itkettää. Lisäksi sit tykästyin uuden albumin kahteen vikaan biisiin, ne oli ihan mielettömän hyviä.

Mut eeppisin ikinä oli se, kun tulin vessasta ja jäin odottamaan Tiiaa. Vip katsomo tyhjeni aika reippaasti ennen kuin keikka loppui ja pongaili käytävässä sit tuttuja j-rockareita. Vidollin Juin kanssa tuli aika moment, kun se jäi ihan vähän matkan päähän etsimään laukustaan jotain ja tajusin, kuka se on. Tuijotin sitä oikeasti varmaan monttu auki, koska se katsoi mua ohi mennessään sit just silleen et aha, tiedät kuka oon. Harmitti jälkikäteen, et jäädytin, enkä tajunnut sanoa mitään.
Keikalta kun lähdettiin, niin kuljin bändipojan luota toisen luo ja keräsin flaikkuja. Jäätävä moment tuli vasta Paranoirin jonkun jäsenen luona, kun päädyin flirttailemaan sen kanssa ilman et tiesin kuka se on. :DD Hymyiltiin siin sit puoleen ja toiseen, ennen kuin kipitin Tiian perään, joka kertoi asemalla et Paranoirin jätkät jakoi flaikkuja. Tajusin sit et se kenen kanssa oli eeppinen hetki oli tosiaan yks Paranoirin jäsenistä.

Mut näin keikoilla, jos haluaa tietää jotain, kannattaa kysyä, koska oon ihan mielettömän huono väsäämään mitään tällaisia. Hauskaa oli, rahat ei todellakaan menneet hukkaan missään vaiheessa.

♥ Maria